Kevättuulta ja aurinkoa.

Sunnuntai. Pitkä viikonloppu, sillä maanantai ja tiistai on vapaata myös. On Heroes Day ja Defence Force Day. Lapsilla loppui toinen lukukausi torstaina ja heillä on edessä kuukauden loma ennen kolmatta ja vuoden viimeistä lukukautta. 

Sää alkaa olla keväisen aurinkoinen ja lämpimänä puhaltava tuuli kertoo myös vuodenajan vaihtumisesta. Tuuli tuntuu iholla hyvältä ja tuoksuu ihanalle. Tekee mieli vain kävellä ja kävellä, nuuskia tuulta ja antaa auringon imeytyä ihoon.

Asumme sen verran syrjässä, että täällä näkee myös apinoita. Tämä yksilö löytyi Environment African edestä, jossa olen niitä ennenkin bongannut. Sama kolmen kopla pyörii myös meillä, apina pitää muuten aika kovaa ääntä pomppiessaan peltikatolla. Mutta tykkään, että täällä on eläimiä! 

Pyykin pesu on nykyään helppoa. Vettä saa hanasta ihan koska vain, aina on tilaa pyykkinarulla ja pyykit kuivuvat nopeaan. Keväällä kaikki tuntuu niin helpolta. 

Öisin ja viikonloppuisin kuuluu meille asti laulua ja taputusta näistä apostolikirkoista, jotka kokoontuvat lähes meitä vastapäätä. Tuolla alueella oli ainakin 4 kirkkoa kokoontunut tänään. Laulu tuntuu yleensä kotoisalta, kuuluu äänimaailmaan, jonka yhdistän tähän maahan.

Aurinko porotti ja tuuli hiveli ihoa. Sandaaleista kuului tasainen läpsytys, johon sekoittui apostolien laulu. Kävely rauhoitti ja toivoin, ettei tie ikinä päättyisi. 

Moi! 

Kuivat lehdet ja heinät tuoksuivat. 

Talvella ja kuivalla kaudella osa puista tiputtaa lehtensä. On kuin syksy Suomessa, mutta tulossa onkin kesä. Hymyilen, näyttää niin kauniilta. 

Lauantai

"Olen saapunut talolle, johon majoitun. Olen kai Englannissa. Olen sairaanhoitaja ja muut talossa asuvat ovat myös sairaanhoitajia ja olemme töissä samassa sairaalassa. Talon omistajat asuvat myös meidän kanssamme. Seuraan yhta tyttöä talon alakertaan, jossa minullakin olisi tilaa nukkua. Jätän tavarani sinne ja kapuan takaisin yläkertaan. Alan jutella paikalle ilmestyneen mieshoitajan kanssa. 

Hän onkin torin laidalla seuraten jotain esiintymistä ja itsekin pyöritellen jotain palloja. Katoan. Aukiolla marssii joukko korkeilla puujaloilla, rummuilla lyödään tahtia ja viuhkat heiluvat. Yritän päästä takaisin miehen luo. Hyppään isoon armeijan autoon, joka on viemässä ihmisiä jonnekin. Tajuan, että auto ei ole menossa yhtään sinne minne haluan päästä, iskee paniikki, haluan pois! Ohitse vilistää kerrostaloja ja tori etääntyy, ihminen katoaa."

Herään sydän hakaten. Kello on jo yksitoista. Olen nukahtanut aamulla uudestaan. Olen halunnutkin nukahtaa uudestaan. Mutta herääminen on aina yhtä vaikeaa, varsinkin sen viimeisen kerran, kun tajuaa, että nyt on oikeasti aukaistava silmät ja otettava vastaan se mitä päivä tuo. Tai ei tuo.

Jään sänkyyn makaamaan. Luen. Kissakin nukkuu vielä. Kohta naapuri alkaa soittaa musiikkia ja minua alkaa rasittaa. Jotenkin en nyt jaksaisi sitä monotonista paikallista musiikkia. Ahdistaa. Reilun puolen tunnin päästä musiikki vaimenee ja ihmisten äänet loppuvat. Lähden ulos hakemaan vettä. Ulkona tuoksuu hyvälle, viileän lämmin tuuli puhaltaa.

Päätän päästää kissan ulos, kun kanojakaan ei näy tässä nyt.

Olemme ulkona noin puoli tuntia tuulta nuuhkien ja heinää järsien. (Kissa, en minä.)  Kissa juoksee lopulta itse sisään ja päätän, että tämä ulkoilu oli tässä. Kissa yrittää ensin olla eri mieltä, mutta tyytyy lopulta ratkaisuun ja menee ikkunalle tähystämään. 

Minä olen väsynyt. Tunteillani ei ole tilaa, ne kohtaavat vain muurin, jonka läpi ei pääse. Mutta selvittävä on. Eristän itseni, niin ei ainakaan ole vastuussa kuin itsestään (ja tuosta tärkeimmästä, kissalapsesta).

Joku koputtaa portilla, mutta en reagoi, vaikka mieleen tuleekin, että voisiko se olla minulle. En itseasiassa ole edes varma kuuluuko koputus omalta portilta. Pian alkaa kuulua huutelua: go go goi. (Koputus, onko ketään kotona.) Go go goi lähenee. Kurkistan ikkunasta ulos ja ohitse kävelee mies, joka huomaa minut ja tervehtii. Hänellä on zolin paita. Mies on tulossa asentamaan nettini loppuun! 

Kissa on jälleen hämmentynyt siitä mitä tapahtuu, mutta tämä mies ei poraa seinää, eikä pidä muutakaan meteliä. Kissa saa uuden lelun ohuesta valkoisesta kaapelista. Miehen asennettua boksin, allekirjoitan raportin ja mies lähtee. Maksan tämän kuun netin kännykän zol-palvelun kautta. Soitan heidän asiakaspalveluunsa ja kerron, että nyt boksi on asennettu, olen maksanut nettimaksun, voisitteko avata linjan. Odotan 5 minuuttia linjoilla ja sitten mies kertoo, että tunnin sisällä linjan pitäisi aueta. Kiitän ja alan kirjoittaa kuoria valmiiksi kahdelle kirjeelle. Pian huomaan vilkkuvan valon lopettavan vilkkumisen ja tadaa! Minulla on netti!

Kirjoitan yhden kirjeen valmiiksi, jonka jälkeen menen peiton alle lämmittelemään ja tietysti nauttimaan nopeasta internetistä. Aloitan toista kirjettä ja kirjoitan kunnes sähköt lähtevät. Argh, taas, toivon, että katko ei veny yhtä pitkäksi kuin viimeksi. Painun takaisin peiton alle ja alan lukea. Nukahdan. Havahdun, kun sähköt palaavat, mutta nukahdan uudestaan. Harvinaista. Herättyäni nousen ylös, lämmitän ruoan ja jatkan toisen kirjeen loppuun. Kissa makaa masentuneen oloisena sängyllä, hänkin odottaa, mutta turhaan, kuten minäkin. Annan periksi.

Avaan tietokoneen ja istun alas. Kirjoitan. Nyt alkavat sormet olla kohmeessa, vaikka yöt eivät enää olekaan niin kylmiä. 10 astetta ei silti tunnu sormissa lämpöiseltä. Mutta kevät on jo ihan nurkan takana. Keväällä on niin kaunista!

Olen takaisin! Asun uudessa kodissa, joka on aurinkoinen. Kissa voi hyvin ja tykkää istua ikkunalla. Ulkona pyörii kanoja tipuineen ja kukko. Kukko aloittaa herättämisen jo joskus puolenyön jalkeen, joskus lähempänä "kukonlaulua". Tuntuu niin kotoisalta, kun pihalta kuuluu kotkotusta ja piipitystä. Kukko ilmoittaa minulle läsnäolostaan pyykätessäni nurmikolla. Tiedän, olet pihan pomo.

Öisin ja sunnuntaisin kuuluu vastapäiseltä pellolta laulua ja taputusta. Apostolikirkot kokoontuvat. 

Eilen vettä hakiessani kukko ja kaksi kanaa tipuineen kulki aidan viertä ohitseni. Yhtäkkiä tiput menivätkin aidan raoista naapurin puolelle. Kana huomattua tämän hätääntyi ja alkoi kävellä aidan vieressä edestakaisin tuijottaen naapurin puolelle. Tiput olivat löytäneet sieltä toisen aikuisen kanan. Ämpärini täyttyy, nostan sen pois altaasta ja kannan kotiin. Kana jää kulkemaan aidan viertä kukon seuratessa sivusta. En tiedä miten tipuille lopulta kävi.